Marjatan tarina

Marjatta, lempeä neito, kävi kesäisin paimenessa. Hän lauloi Päijänteen sinisiä rantoja kulkiessaan, niin kuin hänen äitinsä oli laulanut ennen. Marjatta lauloi astuessaan halki kasteisen viljan, ja niityllä laiduntavat lampaat käänsivät korvansa hänen puoleensa.

Aamuruskon noustessa pehmeänä järvenselän yli Marjatta pysähtyi komean petäjän alle. Karitsa nyhti kypsiä puolukoita varvikosta, riipi marjoja suuhunsa yhden kerrallaan. Marjatta kumartui, laski kätensä viileään sammaleeseen ja poimi puolukan suuhunsa.

Kesän kääntyessä syksyyn Marjatan vatsa kasvoi. Vilja kypsyi pelloilla, ja karitsat kirmasivat halki petäjäisen niemen niin kevein jaloin, ettei Marjatta pysynyt niiden kintereillä. Hän lauloi nyt lapselleen, ja hänen tyytyväistä pyöreyttään, varovaista onneaan katsottiin kylällä hyvällä.

Elokuussa Marjatan laskettu aika tuli. Hän kulki sydän lepattaen yli lapsuutensa maiseman, vei katraansa niemen suojaisimpaan sopukkaan ja kävi kankaalle lepäämään. Lampaat pysyttelivät hänen tykönään, ja illansuussa Marjatta puristi terveen lapsen lujasti rintaansa vasten.

Kinkomaalla lyhdyt syttyivät kylänraitille. Kauppiaat sulkivat oviaan, ja lapset riensivät kohti kotiliesien lämpöä. Marjatta astui metsän sylistä ihmisten eteen, ja kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen. Hän nosti terveen lapsen käsivarsilleen, ja hänen silmänsä tulvivat iloa ja ylpeyttä.

Kyläläisten katseet kiinnittyivät Marjatan käsivarsilla lepäävään, nukkuvaan lapseen. Heidän sydämensä sulivat. Väkijoukossa moni tarttui vierustoverinsa käteen, isoäiti likisti lapsenlapsensa lähelleen ja isä kiersi käsivartensa suojelevasti perheensä ympärille.

Vitapoliksen pihamaalla, Kinkomaan komeiden mäntymetsien keskellä kuvanveistäjä Kauko Räsäsen Marjatta-patsas kohottaa yhä käsiään ja suurinta aarrettaan, lasta. Marjatta symboloi jokaisen ihmisen tärkeyttä ja ainutlaatuisuutta, joka kestää koko elämänkaaren ajan.

Vitapolis, nykyajan kylä, puolustaa inhimillisiä arvoja: huolenpitoa, välittämistä ja yhteenkuuluvuutta. Vitapolis on välittävien ihmisten palveluyhteisö, turvallinen ja avara paikka elää rikasta elämää.